Sinapinsiemen lehti – koko lehti PDF tiedostona tästä.
Pääkirjoitus – Koulun rehtori Terhi Rotkus
Kristillinen kasvatus on kohtaamista
Kristillisen kasv
atuksen ydin on kohtaaminen, jokainen ihminen kaipaa tulla kohdatuksi, nähdyksi ja kuulluksi.
Ihmisen elämä muodostuu kohtaamisista; perheessä, koulussa, työpaikoilla, kaupassa, kaikkialla missä liikumme. Yksin ollessamme tulemme yhden keskeisen kohtaamisen äärelle, oman itsemme kohtaamisen. Raamatussa Jeesus mainitsee rakkauden kaksoiskäskyssä nämä ja sen lisäksi vielä ihmiselämän keskeisimmän kohtaamisen – Jumalan kohtaamisen. Vuorovaikutuksen kautta lapsi kasvaa tietoiseksi omasta minuudestaan.
Vuorovaikutus on yksi ihmisyyden keskeisiä rakennusaineksia. Kristillisen kasvatuksen kautta lasta autetaan tulemaan tietoiseksi omista tunteistaan ja suhtautumistavoistaan sekä ottamaan nämä huomioon suhteessa toisiin. Hyvän kohtaamisen aineksia ovat ystävälliset sanat, lämmin katse ja hymy, nämä jättävät lämpimän tunteen meidän sisimpäämme ja antavat iloa ja voimaa jatkaa matkaa eteenpäin. Raamatussa meitä ohjataan vuorovaikutuksen taidoissa: ”Leppeä vastaus taltuttaa kiukun, mutta loukkaava sana nostaa vihan.”Sananl. 15:1 Lasten kasvatuksessa arvoilla on merkitystä, arvovapaata kasvatusta ei ole olemassa. Kristillisessä koulussa elämä ja arvot kulkevat käsi kädessä. Kristillinen maailmankuva ja arvot tulevat esille koulun toimintakulttuurissa, joka korostaa aitoa kohtaamista. Jokainen saa tulla kohdatuksi sellaisena kuin hän on. Kristillisen ihmiskäsityksen mukaan lapsi on ainutlaatuinen Jumalan luomana yksilönä ja jokaisella ihmisellä on luovuttamaton ihmisarvo. Jokaisen elämällä on tarkoitus ja Jumalan antama elämä on suuri lahja.
Uskallammeko elää elämäämme rohkeasti, luovasti, unelmoiden, haaveillen ja kuitenkin realistisesti jalat tukevasti maanpinnalla? Viime kesän lähetysjuhlilla Porissa oli konsertti, jossa kaksi suomalaisen gospelmusiikin uranuurtajaa Jaakko Löytty ja Pekka Simojoki konsertoivat yhdessä. Heistä molemmat ovat kirjoittaneet laulun, jonka nimi on Kahden maan kansalainen. Näiden laulujen sanat ja sävel kuvaavat erilaisia suomalaisia tuntoja. Jaakko Löytty laulaa laulussaan niin että sydämessä tuntuu: ”Vaikka vaellus on vaivaista, minä vielä jaksan toivoa, olen kahden maan kansalainen.” On helppo huokaista rehellisesti laulun sanojen mukaan, että vaellus ei aina ole helppoa, ihmisen elämä on kudottu niin erivärisin langoin. Pekka Simojoki laulaa katsoen tulevaan ja muistuttaen määränpäästä: ”Jalat pidän mullassa maailman, katseellani taivasta tavoitan. Tiedän minne matkaani tehdä saan, olen kansalainen kahden maan.”
Oppilaat käyvät koulua elämää varten, oppiakseen taitoja, joilla rakentaa elämäänsä ja menestyä tässä yhteiskunnassa. Tiedoista ja etenkin oppimisen taidoista on hyötyä jokaiselle ihmiselle, mutta erityisesti meidän tulisi kasvaa ihmisinä toinen toisemme arvostamisessa. Voimme olla asioista ystävällisesti toista mieltä ja oppia keskustelemaan erilaisia mielipiteitä omaavien kanssa rakentavasti, toisen kunnioittamisen taito on yksi tärkeä ihmissuhdetaito. Kasvatustyössä avainasemassa olemme me aikuiset niin koulussa kuin kotonakin. Välillä kuitenkin tuntuu, että meiltä aikuisilta kohtaamisen, pysähtymisen ja kiireettömyyden taito on kadoksissa. Viime aikoina on puhuttu viipyilemisen käsitteestä. Erityisen tärkeää kiireetön kohtaaminen on kasvavalle lapselle ja nuorelle. Kohdatessamme toisia kiireettömyys on välittämisen merkki myös arkipäivän kiireiden keskellä. Koulun ja vanhempien tehtävä on suojella lasta ja pyrkiä toteuttamaan lapsen parasta. Lapsuus ja nuoruus on lyhyt, mutta äärimmäisen tärkeä aika ihmisen elämässä. Saamme olla mukana arvokkaassa elämänvaiheessa, ja sillä, miten kohtaamme, on merkitystä.
